TULEVAISUUDESTA

Kuten lupasin, avaan teille nyt vähän mun suunnitelmista lukion jälkeen sekä kaikista niistä tuntemuksista mitä mun päässä pyörii. En ole ihan selvillä näistä asioista, joten kirjoituksesta saattaa tulla hiukan sekava. Toivottavasti tästä saa jotain irti!

Mulle on ollut jo pitkään selvää se mitä lähden opiskelemaan. Ruotsi on ollut mun lemppariaine seiskalta lähtien ja on sitä edelleen. Se on helppoa ja kivaa. Haluan tulevaisuudessa tehdä töitä ruotsin kielen parissa. Se ei kuitenkaan ole selvää mikä musta sitten isona tulee. Haluanko opettajaksi, tulkiksi vai kääntäjäksi? En tiedä. Se tässä ongelmana onkin. Mua ei kiinnosta mikään muu kuin ruotsi. Olishan sitä kiva lukea vaikka sosiologiaa tai kauppatieteitä, mutta nekään ei suoraan huuda mun nimeä. Onneksi sitä on vielä aikaa miettiä, voihan yliopiston sivuaineen valita kiinnostuksen mukaan. AMK ei koskaan käynyt mun mielessä, sillä en ole löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa alaa.

Toisena kinkkisenä juttuna tässä on, että mihin kaupunkiin suuntaan opiskelemaan. Jyväskylään en halua jäädä, se on selvää. Ykkösenä on Tampere, rakas kotikaupunki. Helsinki olisi ihana, mutta asuntojen vuokrat ja ylipäätä siellä asuminen on kalliimpaa. Ei Turkukaan huono vaihtoehto ole. Tietysti Jyväskylässä saisin asua kotona ja säästäisin asumiskuluissa, mutta oma pikkukämppä olisi kiva. Yhtenä vaihtoehtona on lähteä opiskelemaan ulkomaille, vaikka Ruotsiin. Se olisi todella erilaista, mutta varmasti ihana ja silmiä avaava kokemus. Mutta tässä tulee se ongelma, että mitä siellä opiskelisin. Enkä tiedä olisko musta siihen.

Välivuosikin on tietysti yksi vaihtoehto. Jos mulla on töitä, harkitsen sitä vakavasti. 12 vuoden opiskelun jälkeen tekee välivuosi hyvää kaikille. Tottakai jos intoa riittää, kannattaa jatkaa opiskelua heti lukion jälkeen. Kyllä mullakin motivaatiota riittää, mutta kyllä se välivuosi silti houkuttelis. Ajatukset selkaytyisivät ja saisin rauhassa asettua aloilleni. Siis jos mulla on töitä! Joka tapauksessa haen nyt keväällä jonnekin ja päätän sitten kesällä mitä teen. Mutta välivuotta yliopistossa en aio viettää. Se kuluisi töitä tehden ja tulevaisuutta pohtien.

Kävin muutama viikko sitten juttelemassa opolle ja hänen mielestä mulla on hyvä suunitelma. Mua itseeni harmittaa, kun en kirjoittanut englantia nyt syksyllä ja ruotsia vasta keväällä. Se olisi auttanut pääsykokeissa paljon, mutta sille ei voi enää mitään. Myös pitkästä ruotsista olisi ollut apua. Opo ehdotti, että menisin ensi kesäksi töihin Ruotsiin, mikä kuulostaa hyvältä idealta. Siellä saisi käyttää kieltä ihan konkreettisesti ja oppisi paljon uutta. Onkohan musta siihenkään? Pelottaa asua ihan tuntemattomaan.

Musta tuntuu, että lukioaika on mennyt tosi nopsaan, mutta samalla tosi hitaasti. Haluaisin siirtyä elämässä eteenpäin, uusien haasteiden eteen. Juuri sille alalle, mikä minua kiinnostaa. Pari vuotta sitten en halunnut missään nimessä lähteä yliopistoon opiskelemaan, mutta ammattikorkeessa ei ole mulle mitään alaa. Se vähän niinkuin pakko mennä yliopistoon, jos aikoo ruotsia opiskella. Kaiken muun lisäksi, mua pelottaa opiskelu yliopistossa. Lukioon mennessä olin kauhuissani siitä työmäärästä, jota ei loppujen lopuksi paljon olekkaan. Yliopistossa opiskeleminen on jo toista luokkaa. Paljon enemmän itsenäistä työtä ja suurempia projekteja. Miten tulen selviämään niistä?

Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset tästa kaikesta. Toisaalta olen todella innoissani, että pääsen itsenäistymään, muuttamaan pois kotoa ja eteenpäin elämässä. Musta tuntuu tällä hetkellä, että mun elämä junnaa paikallaan, eikä mitään erikoista tapahdu. Ei elämän aina tarvitse olla jännää, mutta ensi vuonna jonkinlainen muutos varmaan tapahtuu. Vaikka tykkäänkin asua kotona, oon jo jonkin aikaa halunnut muuttaa omaan kotiin. Silloin saa tehdä mitä huvittaa ja päättää itse omista asioistaan. Toisaalta mua pelottaa tosi paljon. Miten mä tuun pärjäämään taloudellisesti? Opinto- ja asumistuki kun eivät päätä huimaa. Jaksaako sitä tehdä töitä opiskelujen ohessa? Kaiken lisäksi mun pitäisi laittaa ruokaa ja siivota, mikä ei vaan multa luonnistu.

Ideaalitilanne olisi, että saisin opiskelupaikan Tampereelta, jota voisin lykätä vuodella, mulla olisi työpaikka ja pikkukämppä kaverin kanssa. Katsotaan minne elämä minut kuljettaa.

-Iisa